Miksi liikuntarajoitteiset unohdetaan rakennettaessa?

Luin Aamulehdestä jutun siitä, että monessa Asuntomessujen kohteessa oli jätetty huomioimatta invalideja koskevat rakennusmääräykset. Tämä vaikutti minuun henkilökohtaisesti, sillä suvussani on ja on ollut paljon liikuntarajoitteisia. Rakennusmääräyksissä on maininta, että jokaisen rakennuksen maantasaiseen kerrokseen tulee päästä pyörätuolilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jätetään oviaukot riittävän leveiksi ja varmistetaan, että jokaisessa huoneessa mahtuu liikkumaan ja kääntymään pyörätuolilla. Ei luulisi olevan mahdoton tehtävä. Silti tämä rakennusvalvojan lausunto invasäännösten huomiotta jättämisestä sai Aamulehden nettisivujen kommentoijat kuumenemaan. Miksi ottaa invalidit huomioon? Miksi tehdä leveämmät ja kalliimmat kulkuväylät? Turhia rakennusmääräyksiä, ei minun talossani asu invalideja! Uskokaa tai älkää, invalidien huomioiminen rakentamisessa on ihan perusteltua.

Liikuntarajoitteisten määrä on suuri ja määrä tulee suurten ikäluokkien vanhetessa ja eliniänodotteen pidentyessä vain kasvamaan. Ison rollaattorin tai pyörätuolin käyttö ei tarkoita sitä, että henkilön olisi parempi olla hoitokodissa. Liikuntarajotteisilla, kuten liikuntakykyisilläkin, on oikeus valita, missä asuu ja millaisen asunnon ostaa tai vuokraa. On siksi kohtuutonta rajoittaa liikuntarajoitteisille sopivien asuntojen määrä muutamaan prosenttiin vain siksi, että rakentaja kuvittelee säästävänsä pari sataa euroa tekemällä kaikesta liian ahdasta. Todellisuudessa pyörätuolille liian kapeat ovet saattavat jopa olla kalliimpia kuin rakennusmääräykset täyttävät ovet, sillä määräykset täyttäviä ovia myydään ja valmistetaan suurempia määriä, kuin poikkeustapauksiin meneviä erityiskapeita ovia. Ja kuka viihtyy niin kapeissa ja ahtaissa tiloista, että edes pyörätuoli ei mahdu kääntymään? 

Liikuntarajoitteiset tulisi aina ottaa huomioon myös rakentamisessa.

Moni omakotitalon rakentaja haaveilee siitä, että voi asua unelmatalossaan mahdollisimman pitkään ja sen jälkeen vielä jättää talonsa lastensa asuttavaksi. Entä jos oma lapsi, puoliso tai rakentaja itse joutuu pyörätuoliin tai rollaattorin käyttäjäksi? Kukaan ei pysy terveenä ikuisesti ja liikuntakyvyn rajoittuminen voi tapahtua hetkessä. Asunnon myyminenkin käy vaikeammaksi, kun liian kapeilla ovilla sulkee pois joukon erinomaisia ostajia, kuten esimerkiksi velattomia, pienempään taloon vaihtavia vanhuksia. Entäpä vieraat? Tekeekö määräyksiä laiminlyövä rakentaja tietoisesti päätöksen, että pyörätuoliin joutuvat ystävät tai sukulaiset eivät ole tervetulleita taloon?

Toivottavasti rakennusmääräyksiä laiminlyövillä rakentajilla ei ole harhakäsitystä siitä, että oviaukkoja voisi myöhemmin leventää. Se nimittäin vasta kallista puuhaa onkin! Kymmenen sentin höyläys teräsbetoniseinien kaikista oviaukoista on niin kallista, että sellaista muutostyötä ei välttämättä kannata tehdä, vaikka joku perheenjäsenistä joutuisikin pyörätuoliin. Siinä vaiheessa kannattaa etsiä talo, jonka rakentaja on ollut sen verran älykäs, että on noudattanut rakennusmääräyksiä.

Rakennusmääräyskokoelma on täynnä maallikon korvaan hullulta kuulostavia määräyksiä, mutta vaikka oma maalaisjärki määräystä vastaan sotisikin, ei se oikeuta luistamaan vaatimuksista. Määräyksiä laatii joukko rakennusalan ammattilaisia ja kaikille vaatimuksille on olemassa liuta perusteita.

-Elina