tiistai 31. heinäkuuta 2012

Asuntomessut 2012 Vuores


Pitihän se käydä tarkastamassa tämän vuoden asuntomessut, kun olimme tiiviysmittauksia sinnekin tehneet. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin kaikki olivat onnistuneet kiireestä huolimatta saamaan kohteet esittelykuntoon. Vielä pari viikkoa ennen messuja alue näytti mielestäni suhteellisen toivottomalta. Rakennuksia oli kesken, tiet olivat surkeassa kunnossa ja yleisilme oli pahasti keskeneräinen. 

Yleisilme messuilta
Mitä sitten tykkäsin messuista? Ensimmäisenä vinkki messuille menijöille. Saapukaa paikalle viimeistään puolituntia aukeamisesta ja suunnatkaa ensimmäisenä kauimmaisiin hienoihin ja isoihin omakotitaloihin, niin ehditte ilman väenpaljoutta tutustua kohteisiin. Puolenpäivän aikaan väkimäärä on ahdistava. Käykää viimeisenä rivitalot ja kerrostalot, niin pääsette helpoiten.  No senhän itse messuista tiesinkin etukäteen, että sisustaminen yms. ”näkyvä/kaunis” vie suurimman osan huomioista. No minkäs tekee kun kysyntä tällä saralla on suurempi kuin joidenkin tylsien rakenteiden, joita kukaan ei näe kun ne toimivat, mutta ovat riesa kun eivät toimi.
Yllätyin kyllä myös positiivisesti pienistä innovatiivisista yksityiskohdista. Esim. puusauna, johon lisätään puita suihkutilan puolelta, vähän kuin vanhanliiton upseerisaunoilla konsanaan :)

Erikoinen suihkuratkaisu, jossa suihkut upotettu kattoon
Positiivista oli myös havaita ainakin yksi kokonaan automatisoitu kohde talotekniikan puolesta. Kaikki laitteet olivat hallittavissa samasta päätteestä ja toimivat yhteen. Tässä järjestelmässä pystyi tarkkailemaan etäyhteydellä esimerkiksi lamppujen päällä oloa tai ilmanvaihtoa. Tosin sellaista, mielestäni tärkeää anturia ei ollut saatavissa, jolla voisi paineolosuhteita tarkkailla rakennuksessa. Ilmankosteuden anturi kyllä onneksi löytyi.
Yritin katsella messuja pääasiassa rakenteellisesti ja rakentamisen laadun kannalta, mutta tehtävä oli hankala kun sisustajat olivat taidokkaasti peittäneet virheet ja suurin osa henkilöistä tiesi vain sisustusmateriaaleista yms.. Rakentamisen kiireen kyllä huomasi osassa kohteista tai sitten ei ole käytetty ihan laadukkaimpia rakennusmetodeja.. J Suuren ihmetyksen aiheutti kyllä viimeistelyn jälki liian monessa kohteessa. Listoja oli paljon vedetty ryssänjiiriin, joka ei nyt yli puolen miljoonan kämpän arvoa tuo esille mielestäni. Paljon oli myös terasseja rakennettu mielestäni halvimman mukaan halvimmasta puusta ja siten, ettei paljoa mieli tee sukkasilteen kävellä ruuvien kohdalta saamatta sukkiin reikiä.. 

Mieleenpainuvin kohde asuntomessuilla 2012 ja Kunkkujen paita päällä ;)
No, kukin rakentaa tyylillään, joku vetoaa, ettei voi makuasioista kiistellä. En kommentoikaan sisustusvalinnoista, ne ovat minulle yhden tekeviä, mutta itse rakennusten viimeistelyyn olisin panostanut enemmän. Ehkä se on ammatin varjopuolia, ettei voi mennä minnekään kiinnittämättä huomiota rakentamiseen ja pieniin yksityiskohtiin, joita suurin osa ei edes huomaa.


-Kim

torstai 5. heinäkuuta 2012

Lämpökamera luonnonsuojeluunkin?


Tuli mielenkiintoinen mahdollisuus lähteä lopputalvesta kokeilemaan lämpökameran uusia käyttömahdollisuuksia luontoon. Tällä kertaa tarkoitus oli selvittää onko eräässä metsikössä liito-oravilla käytössä olevia pesiä.
Kuuleman mukaan alueella on joskus ollut kyseisiä oravia. Itse tartuin tietenkin tilaisuuteen testata lämpökameraa. Tarkoitus oli tutkia vanhoja pönttöjä ilman, että oravien elämää tarvitsisi häiritä. Sinäänsä tehtävä oli haasteellinen, kun minulla ei ollut aikaisempaa vertailumateriaalia moisista pönttöjen tutkimisesta.
Aloitimme tutkimukset kuvailemalla mahdollisia pesäpönttöjä ulkoapäin erikulmista ja etäisyyksiltä. Mielestäni havaitsin muutamassa pöntössä todella pientä lämpötilavaihtelua. Tosin havaintojen tekeminen oli haastavaa, sillä oravan tuottama lämpöenergia ei ole mitenkään liiansuuri helpottamaan tehtävää. Lisäksi pöntöstä saatuja havaintoja tulkatessa saa olla tarkkana, että mikä on auringon lämmittämää pintaa, mikä on heijastusta tai kuinka lämmin pöntön reikä on todellisuudessa. Onneksi sentään kuvauksia ei tarvinnut suorittaa yöllä, sillä liito-oravat nukkuvat päivät pesissä ja yöllä ovat poissa.
Pesämateriaali oli lämmintä yhdeltä reunalta, jossa oletin oravan nukkuvan. Auringon lämmittävät sivut alhaalla ja oikealla.
Työtä helpotti, kun pääsimme avaamaan muutaman pöntön ja kuvaamaan sisältäpäin koskematta muuten pönttöön. Sisältä saadut kuvat vahvistivat arviotani siitä, että kyseisissä pöntöissä asutaan. Emme häirinneet mahdollisia luontokappaleita enempää ja annoin maanomistajalle arvion, että pöntöissä on hyvin todennäköisesti elämää.  

Kuukauden jälkeenpäin sain viestin ja vahvistuksen maanomistajalta, että niissä pöntöissä, joissa sanoin olevan asukkeja tieto piti paikkaansa. Eräs luontokuvaaja oli jaksanut valittuja pönttöjä kytätä tarpeeksi kauan, että oli muutaman oikein mainion kuvan saanut todisteeksi. 



Hyvää jatkoa liito-oraville vaan ja emme edes joutuneet tonkimaan tai pahasti häiritsemään oravien arkea.
Vekkulin näköisiä kavereita nuo liitävät oravat :)