Miksi liikuntarajoitteiset unohdetaan rakennettaessa?

Luin Aamulehdestä jutun siitä, että monessa Asuntomessujen kohteessa oli jätetty huomioimatta invalideja koskevat rakennusmääräykset. Tämä vaikutti minuun henkilökohtaisesti, sillä suvussani on ja on ollut paljon liikuntarajoitteisia. Rakennusmääräyksissä on maininta, että jokaisen rakennuksen maantasaiseen kerrokseen tulee päästä pyörätuolilla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jätetään oviaukot riittävän leveiksi ja varmistetaan, että jokaisessa huoneessa mahtuu liikkumaan ja kääntymään pyörätuolilla. Ei luulisi olevan mahdoton tehtävä. Silti tämä rakennusvalvojan lausunto invasäännösten huomiotta jättämisestä sai Aamulehden nettisivujen kommentoijat kuumenemaan. Miksi ottaa invalidit huomioon? Miksi tehdä leveämmät ja kalliimmat kulkuväylät? Turhia rakennusmääräyksiä, ei minun talossani asu invalideja! Uskokaa tai älkää, invalidien huomioiminen rakentamisessa on ihan perusteltua.

Liikuntarajoitteisten määrä on suuri ja määrä tulee suurten ikäluokkien vanhetessa ja eliniänodotteen pidentyessä vain kasvamaan. Ison rollaattorin tai pyörätuolin käyttö ei tarkoita sitä, että henkilön olisi parempi olla hoitokodissa. Liikuntarajotteisilla, kuten liikuntakykyisilläkin, on oikeus valita, missä asuu ja millaisen asunnon ostaa tai vuokraa. On siksi kohtuutonta rajoittaa liikuntarajoitteisille sopivien asuntojen määrä muutamaan prosenttiin vain siksi, että rakentaja kuvittelee säästävänsä pari sataa euroa tekemällä kaikesta liian ahdasta. Todellisuudessa pyörätuolille liian kapeat ovet saattavat jopa olla kalliimpia kuin rakennusmääräykset täyttävät ovet, sillä määräykset täyttäviä ovia myydään ja valmistetaan suurempia määriä, kuin poikkeustapauksiin meneviä erityiskapeita ovia. Ja kuka viihtyy niin kapeissa ja ahtaissa tiloista, että edes pyörätuoli ei mahdu kääntymään? 

Liikuntarajoitteiset tulisi aina ottaa huomioon myös rakentamisessa.

Moni omakotitalon rakentaja haaveilee siitä, että voi asua unelmatalossaan mahdollisimman pitkään ja sen jälkeen vielä jättää talonsa lastensa asuttavaksi. Entä jos oma lapsi, puoliso tai rakentaja itse joutuu pyörätuoliin tai rollaattorin käyttäjäksi? Kukaan ei pysy terveenä ikuisesti ja liikuntakyvyn rajoittuminen voi tapahtua hetkessä. Asunnon myyminenkin käy vaikeammaksi, kun liian kapeilla ovilla sulkee pois joukon erinomaisia ostajia, kuten esimerkiksi velattomia, pienempään taloon vaihtavia vanhuksia. Entäpä vieraat? Tekeekö määräyksiä laiminlyövä rakentaja tietoisesti päätöksen, että pyörätuoliin joutuvat ystävät tai sukulaiset eivät ole tervetulleita taloon?

Toivottavasti rakennusmääräyksiä laiminlyövillä rakentajilla ei ole harhakäsitystä siitä, että oviaukkoja voisi myöhemmin leventää. Se nimittäin vasta kallista puuhaa onkin! Kymmenen sentin höyläys teräsbetoniseinien kaikista oviaukoista on niin kallista, että sellaista muutostyötä ei välttämättä kannata tehdä, vaikka joku perheenjäsenistä joutuisikin pyörätuoliin. Siinä vaiheessa kannattaa etsiä talo, jonka rakentaja on ollut sen verran älykäs, että on noudattanut rakennusmääräyksiä.

Rakennusmääräyskokoelma on täynnä maallikon korvaan hullulta kuulostavia määräyksiä, mutta vaikka oma maalaisjärki määräystä vastaan sotisikin, ei se oikeuta luistamaan vaatimuksista. Määräyksiä laatii joukko rakennusalan ammattilaisia ja kaikille vaatimuksille on olemassa liuta perusteita.

-Elina

Asuntokauppaan tulee myyjän kissan päivät? Vai tuleeko?

Talouselämä nro27 oli artikkeli asuntokaupan siirtyvän huutokauppa periaatteeseen. Aikanaan ainoastaan Kiinteistömaailmalla oli tarjouskauppa pohjainen tapa myydä asuntoja. Nyt ovat muutkin kiinteistövälittäjä yritykset siirtyneet kisailemaan samoilla metodeilla.

Asian mielenkiintoiseksi tekee se, ettei asuntojen tarjouskauppa ole sinänsä laillista. Asuntomarkkinointiasetus sanoo, että myytävälle asunnolle on ilmoitettava myyntihinta. Tarjouskaupassa ilmoitetaan kuitenkin "velaton lähtöhinta", no asioita voi kiertää monella tapaa..

Asuntokauppa on kyllä mielestäni kehittynyt suhteellisen hitaasti ja kyllähän tarjouskauppa tyyli sotkee hyvin taas konservatiivisia asetelmia. No kaikella on aina kääntöpuolensakin. Monille tuttu hintojen seuraaminen eri lähteistä vaikeutuu ja asuntojen tarkat hinnat hämärtyvät. Ainakin hinnat tulevat nousemaan halutuimmissa kohteissa, mutta mitä käy niissä kohteissa mitä kukaan ei halua?

"Huutokaupan" hyvänä puolena on kyllä se, että ihmiset saadaan kiinnostumaan huonommistakin kohteista alhaisen lähtöhinnan takia. Kun tarjouksia alkaa satamaan, niin on vaikea vetää sitä omaa rajaa tiettyyn tuhanteen euroon varsinkin jos on ehtinyt viikon pari jo mielessään tai vähintään alitajunnassa suunnitella pientä remonttia ja visioida omia toimia. Lopputuloksena voi olla, että ihmiset ovat vahingossa valmiita maksamaan vielä vähän lisää, kuin mitä tarkoitus oli.

Myyjille kissan päivät? No ainakaan ei tarvitse välttämättä hintatarjouksia pompotella edestakaisin kokoajan myyjän ja tarjoajien välillä. Mitäs sitten kun tarjoukset nousevat pilviin ja uusi omistaja tajuaakin myöhemmin maksaneensa paljon enemmän kuin naapuri "samasta" asunnosta? Saako välittäjät lisää vastaavasti jälkipyykkiä? En tiedä ja toivoisin jonkun välittäjän lisäävän minun tietoutta, että miten asia on otettu  vastaan piireissä.

Pääasia on kuitenkin mielestäni se, että tämäkin asia kehittyy ja "uusia" metodeja kokeillaan suuremmassakin mittakaavassa. Kilpailu lisää tuotteiden kehitystä useasti ja on siis hyvästä!

-Kim

Salakuunneltelua Asuntomessuilla

Suomalaiset ovat hyvin konservatiivisia rakentamisen suhteen, se tuli todettua Asuntomessuilla. En tarkoita, että messukohteet olisivat olleet konservatiivisia, vaan messuvieraat. Kävin yksin asuntomessuilla, joten pystyin helposti salakuuntelemaan muita messuvieraita, ja tulin havainneeksi, että turhan suuri osa vieraista piti messukohtaiden innovatiivisia ja perusteltuja ratkaisuja virheellisinä, keskeneräisinä ja amatöörimäisinä. Kuuntelin, kuinka messuvieraat haukkuivat mielestäni upeaa, huolella käsiteltyä betonilattiaa sukkiensyöjäksi, keskeneräiseksi ja epäkäytännölliseksi. Kokeilin useassa kohteessa paljain sormin lattian pintaa ja totesin, että betonilattia on erinomainen lattiavaihtoehto. Pinta oli tasainen, ei liukas eikä karhea, se oli hiljaisempi kuin parketti tai laminaatti ja kovassa käytössä kestävin vaihtoehto. Pinnoite estää nesteiden imeytymisen ja värjäytymien synnyn. Silti lähes jokaisessa betonilattiakohteessa kuulin jonkun suusta: "ai täällä ei olekaan näköjään vielä lattiaa asennettu". 

Kärkkäitä kommentteja saaneita pintamateriaaleja

Luova betoninkäyttö oli edustettuna myös seinissä. Useissa huoneissa, myös kylpyhuoneissa ja vessoissa, oli pintamateriaalina sisustusbetoni. Tämä kulutusta ja märkää kestävä betonipinta sai myös runsaasti haukkuja osakseen. Järkyttyneitä huokauksia saivat aikaan myös tasakatto, nolla/matala/passiivienergiatalo, energiamääräykset, E-luku, kylpyhuoneet, jonka seinän värinä oli joku muu kuin valkoinen, erikoiset pintamateriaalit...

 Pintamateriaalivalintoja

On hienoa, että asuntomessut ovat kerran vuodessa ravistelemassa meidän suomalaisten mielipiteitä ja ennakkoluuloja. Rakennusalan, rakennustekniikan ja arkkitehtuurin on mentävä eteenpäin siinä missä muidenkin alojen. Ei ole hyvä jäädä nykyiseen jumiin vain siksi, että muutosta pelätään. En usko, että yksikään asuntomessujen ratkaisuista voisi olla lähtökohtaisesti huono.  Jos kaikki on suunniteltu ja rakennettu kuten pitääkin, eikä huoltoa laiminlyödä, ei tasakatto tai nollaenergiatalo voi olla huono, vaikka kuinka sitä parjattaisiinkin. Saadaanhan harjakattokin vuotamaan ja laminaattilattia rikkomaan sukkia jos sekundaa rakennetaan. Ei siis kannata vastustaa rakennusalan uusia ideoita pelkästä uutuudenpelosta, vaan kannattaa ne ottaa avoimin mielin vastaan. Kunhan pidetään huoli siitä, että kaikki tehdään niin kuin pitääkin.

-Elina

Asuntomessut 2012 Vuores

Pitihän se käydä tarkastamassa tämän vuoden asuntomessut, kun olimme tiiviysmittauksia sinnekin tehneet. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin kaikki olivat onnistuneet kiireestä huolimatta saamaan kohteet esittelykuntoon. Vielä pari viikkoa ennen messuja alue näytti mielestäni suhteellisen toivottomalta. Rakennuksia oli kesken, tiet olivat surkeassa kunnossa ja yleisilme oli pahasti keskeneräinen. 

Yleisilme messuilta

Mitä sitten tykkäsin messuista? Ensimmäisenä vinkki messuille menijöille. Saapukaa paikalle viimeistään puolituntia aukeamisesta ja suunnatkaa ensimmäisenä kauimmaisiin hienoihin ja isoihin omakotitaloihin, niin ehditte ilman väenpaljoutta tutustua kohteisiin. Puolenpäivän aikaan väkimäärä on ahdistava. Käykää viimeisenä rivitalot ja kerrostalot, niin pääsette helpoiten.  No senhän itse messuista tiesinkin etukäteen, että sisustaminen yms. ”näkyvä/kaunis” vie suurimman osan huomioista. No minkäs tekee kun kysyntä tällä saralla on suurempi kuin joidenkin tylsien rakenteiden, joita kukaan ei näe kun ne toimivat, mutta ovat riesa kun eivät toimi.

Yllätyin kyllä myös positiivisesti pienistä innovatiivisista yksityiskohdista. Esim. puusauna, johon lisätään puita suihkutilan puolelta, vähän kuin vanhanliiton upseerisaunoilla konsanaan :)

Erikoinen suihkuratkaisu, jossa suihkut upotettu kattoon

Positiivista oli myös havaita ainakin yksi kokonaan automatisoitu kohde talotekniikan puolesta. Kaikki laitteet olivat hallittavissa samasta päätteestä ja toimivat yhteen. Tässä järjestelmässä pystyi tarkkailemaan etäyhteydellä esimerkiksi lamppujen päällä oloa tai ilmanvaihtoa. Tosin sellaista, mielestäni tärkeää anturia ei ollut saatavissa, jolla voisi paineolosuhteita tarkkailla rakennuksessa. Ilmankosteuden anturi kyllä onneksi löytyi.

Yritin katsella messuja pääasiassa rakenteellisesti ja rakentamisen laadun kannalta, mutta tehtävä oli hankala kun sisustajat olivat taidokkaasti peittäneet virheet ja suurin osa henkilöistä tiesi vain sisustusmateriaaleista yms.. Rakentamisen kiireen kyllä huomasi osassa kohteista tai sitten ei ole käytetty ihan laadukkaimpia rakennusmetodeja.. J Suuren ihmetyksen aiheutti kyllä viimeistelyn jälki liian monessa kohteessa. Listoja oli paljon vedetty ryssänjiiriin, joka ei nyt yli puolen miljoonan kämpän arvoa tuo esille mielestäni. Paljon oli myös terasseja rakennettu mielestäni halvimman mukaan halvimmasta puusta ja siten, ettei paljoa mieli tee sukkasilteen kävellä ruuvien kohdalta saamatta sukkiin reikiä.. 

Mieleenpainuvin kohde asuntomessuilla 2012 ja Kunkkujen paita päällä ;)

No, kukin rakentaa tyylillään, joku vetoaa, ettei voi makuasioista kiistellä. En kommentoikaan sisustusvalinnoista, ne ovat minulle yhden tekeviä, mutta itse rakennusten viimeistelyyn olisin panostanut enemmän. Ehkä se on ammatin varjopuolia, ettei voi mennä minnekään kiinnittämättä huomiota rakentamiseen ja pieniin yksityiskohtiin, joita suurin osa ei edes huomaa.

-Kim

Lämpökamera luonnonsuojeluunkin?

Tuli mielenkiintoinen mahdollisuus lähteä lopputalvesta kokeilemaan lämpökameran uusia käyttömahdollisuuksia luontoon. Tällä kertaa tarkoitus oli selvittää onko eräässä metsikössä liito-oravilla käytössä olevia pesiä.

Kuuleman mukaan alueella on joskus ollut kyseisiä oravia. Itse tartuin tietenkin tilaisuuteen testata lämpökameraa. Tarkoitus oli tutkia vanhoja pönttöjä ilman, että oravien elämää tarvitsisi häiritä. Sinäänsä tehtävä oli haasteellinen, kun minulla ei ollut aikaisempaa vertailumateriaalia moisista pönttöjen tutkimisesta.

Aloitimme tutkimukset kuvailemalla mahdollisia pesäpönttöjä ulkoapäin erikulmista ja etäisyyksiltä. Mielestäni havaitsin muutamassa pöntössä todella pientä lämpötilavaihtelua. Tosin havaintojen tekeminen oli haastavaa, sillä oravan tuottama lämpöenergia ei ole mitenkään liiansuuri helpottamaan tehtävää. Lisäksi pöntöstä saatuja havaintoja tulkatessa saa olla tarkkana, että mikä on auringon lämmittämää pintaa, mikä on heijastusta tai kuinka lämmin pöntön reikä on todellisuudessa. Onneksi sentään kuvauksia ei tarvinnut suorittaa yöllä, sillä liito-oravat nukkuvat päivät pesissä ja yöllä ovat poissa.

Pesämateriaali oli lämmintä yhdeltä reunalta, jossa oletin oravan nukkuvan. Auringon lämmittävät sivut alhaalla ja oikealla.

Työtä helpotti, kun pääsimme avaamaan muutaman pöntön ja kuvaamaan sisältäpäin koskematta muuten pönttöön. Sisältä saadut kuvat vahvistivat arviotani siitä, että kyseisissä pöntöissä asutaan. Emme häirinneet mahdollisia luontokappaleita enempää ja annoin maanomistajalle arvion, että pöntöissä on hyvin todennäköisesti elämää.  

Kuukauden jälkeenpäin sain viestin ja vahvistuksen maanomistajalta, että niissä pöntöissä, joissa sanoin olevan asukkeja tieto piti paikkaansa. Eräs luontokuvaaja oli jaksanut valittuja pönttöjä kytätä tarpeeksi kauan, että oli muutaman oikein mainion kuvan saanut todisteeksi. 

Hyvää jatkoa liito-oraville vaan ja emme edes joutuneet tonkimaan tai pahasti häiritsemään oravien arkea.

Vekkulin näköisiä kavereita nuo liitävät oravat :)